Ei olla pitkään aikaan käyty pyöräilemässä Vilmiksen kitkalla. Tänään mentiin vihdoin ja mitä ihmettä: Vilmiina se vaan alkoi ajelemaan pyörällä. Kyllä siinä oli onnellinen ja ylpeä tyttö liikkeessä. Ja äiti nautti tyttären onnesta.

Aika on mennyt muutenkin päivityksiä vailla, kun ollaan oltu kolmena viikonloppuna reissussa peräkkäin. Ensin Kuopiossa, sitten mökkeilemässä ja viime viikonloppuna äiti oli Helsingissä ja Vilmis mummolassa.

Ilmeisesti mummolassa oli tosi kivaa, kun Vilmiina totesi että: Minusta oli kivaa kun sinä olit siellä Helsingissä ja minä sain olla yksin mummolassa. Tosin äitin syli on kyllä ollut kovassa kulutuksessa ja haleja ja suukkoja on jaeltu entistä enemmän eron jälkeen...

Väsy on kova joten tälläkin kertaa päivitykset pysyy lyhyenä. Kuvat kertokoot:

Juhannus mökillä

Pikkuserkkujen kanssa kävelyllä

"Saunanukketeatteriesitys"

Ukin kanssa kalalla.

Ulpu söi kaikki tuliaiset hyvällä ruokahalulla.

Vertaa kuvia samasta paikasta noin kolme vuotta sitten

täällä

Pellolta:

Vilmiinan kukkakaalipelto

Vilmiina on pellolla kuin kotonaan.

Tekee yksin vaellusretkiä lähimaastoon ja puuhailee ja rakentelee omaa peltoaan ja leikkejään.

Äiti on aika ylpee.

Vilmiinalla oli tänään Palvelutarvearviointi palaveri terveydenhoitajan kanssa päiväkodilla. Äitee sai kuulla tyttärestä pelkästään hyvää, mitä nyt kuulemma hökeltää nukkarissa... Polvien jatkuvan kipuilun takia sovimme kuitenkin varmistelukäynnin lääkärille. Sillä vaikka Vilmis on hujoppi, niin tuskin kasvukivut kiusaavat niin usein kuin tytär jalkojaan valittelee.

Vilmiina todellakin on, ainakin äitiinsä nähden, pitkä likka. 102,4cm oli tarkka mitta. Ihmekös kun alkaa noissa 104cm housuissakin lahkeet käymään lyhyeksi.

Vilmiinan kanssa vietimme tänään pitkästä aikaa koti-illan. Ja oli mukavata. Leivoimme ensin yhden kakun ja sitten vielä Vilmiinan vaatimuksesta toisenkin. Tervetuloa siis vaan kakkukahveille milloin vaan!

Vilmiina on keksinyt myös loistavan unilaulun. Tänään sanat menivät näin: Sammakko Littinen, on hauskassa. Sammakko Littinen on saunassa.

Näytin mikä on ketunleipää. Kerroin myös, että ketunleivän lehtiä voi syödä. Maistoimme yhdet. Vilmiina totesi: Nyt me ollaan kettuja.

Vilmiina katseli ötököitä ja muurahaisia nenä kiinni muuraiskeossa. Hän totesi: Äiti, minä tykkään ötököistä.

Ilmeisesti ötökkäkammo alkaa olla ohi.

Minä sanoi syvään huokaisten: Minä tykkään metsästä. Vilmiina kommentoi: Ja minä tykkään mustikan kukista. (Niitäkin maisteltiin.)

Vilmiinasta oli hauskaa kun on tullut kesä. Ulos lähtiessä hän totesi, "Meiltä puuttuu lapaset." Minä sanoin, ettei niitä tarvita, kun siellä on niin kuuma. Vilmiina kikatteli: "Me mennään ulos ihan paljaskäsin!" Ilmeisesti hän tarkoitti tällä siis lyhythihaista ja kun oli shortsitkin ekaa kertaa jalassa. Ilman lapasia ollaan kuljettu ja kauan...

Kotona Vilmiina muuten sanoi: Se Illi koira on kuolenut. Eilen se ei ollut, mutta tänään se on kuolenut.

Viime aikoina on ollut tarjolla suunnaton määrä elämyksiä. Ja tietysti olemme hyödyntäneet kaikki mahdollisuudet. Tivolissa käytiin verestämässä vanhoja muistoja "autojunasta" ja Tuomas veturinkin kyytiin Vilmis pääsi. Eniten Vilmiina kuitenkin halusi päästä hienon vanhanaikaisen hevoskarusellin kyytiin ja uskaltautuikin, kun äiti sai tulla seisomaan viereen. Nukkumaan mennessä Vilmiina totesi: "Minä olin kyllä tosi l(r)ohkee"

Luonto on myös tarjonnut elämyksiä kasvamalla. Vilmiina keräilee lehtiä puista ja keittelee maasta keräämistään vihreistä salaattia ja keittoja.

Päiväkodin kevätjuhlissa tarjottiin elämyksiä pöytäteatterin keinoin. Tuula esitti todella eläytyvästi ja Vilmiina katsoi koko esityksen silmä tarkkana. Muutama kohta hieman pelotti, mutta puhetta esityksestä on riittänyt kotona pitkään.

ja tietysti siellä tarjottiin myös jäätelöä, jota Vilmiina on kyllä syönyt kohta koko kesän edestä. Niin paljon on suurta herkkua ollut tarjolla paikassa jos toisessakin.

Tällä viikolla kävimme katselemassa missä hevoset asuvat, eli kuluntalahden tallilla. Vilmiina on suuri hevofani nykyään ja etenkin hevosvaunut ovat hitti!

Tallilla likka oli kuin kotonaan ja olisi varmasti sinne jäänyt, jos olisi annettu. Niin tomerasti hän tutustui pilttuisiin ja kokeili kottikärryjä ja lapiota ja tallin hommia.

Tänään aloitimme päivän hammalääkärissä. Suuhygienisti katseli hampaat ja jutusteli Vilmiksen kanssa. Hyvin meni. Mutta hieman siinä ennusteltiin että oikomista voisi kenties olla luvassa muutaman vuoden päästä. Saas nähdä.

Ja illalla elämyksellisyyttä haimme sirkuksesta. Se pelotti Vilmiinaa hirmuisesti, mutta saimme seuraamme päiväkodin Viivin perheineen, joten kokemus meni tytöillä yhteistuumin esityksiä katsellen ja leikkien.

Vilmiina totesi trapetsitaiteilijoita katsellessaan:

"Noiden pitäisi kyllä tulla tuolta alas."

Pelle oli Vilmiinasta hauska, mutta häntä pelotti, kun nämä herrat halusivat yleisöäkin mukaan temppuihin. Vilmiina ei missään nimessä olisi halunnut lavalle.

Kotona muisteltiin esitystä ja Vilmiina totesi: "Ne kissat oli ihania". Ilmeisesti myös hevoset ja merileijonat olivat hyviä (joskin Vilmiina odotti oikeita leijonia eikä mitään hylkeitä.) Ja ne korkeat yksipyöräiset...

Kaikkiaan luulen että esityksiä parempaa oli seura. Niin ihastuksissaan Vilmiina ja Viivi toistensa seurasta olivat.

Vilmiina joskus kertookin minulle: "Minä rakastan Viiviä. Me rakastellaan toisiamme. Me ei rakastella ketään muuta."

Kerran kysyin Vilmikseltä, että mitä se rakkaus on?

Vilmiina vastasi:"Se on ihanaa." "Ja se on hömppäiita."

Vilmiinalla on myös nykyään mielikuvituskaveri. Sen nimi on Illi. Vilmiina kertoi olevansa naimisissa Illin kanssa. Myöhemmin hän kertoi että "Illi on poika. Tai joskus se on koira." Hetken mietittyään hän totesi: "Ja joskus se on tyttö."

Vilmiinalle kaverit ovat nyt todella tärkeitä. Välillä hän valittelee, ettei päiväkodissa ole ketään kaveria. Juttelin siitä opettajien kanssa ja kuulemma Vilmis leikkii kaikkien kanssa. Ehkä kaverittomuus on sitä, ettei aina onnistu leikit Viivin kanssa. Ja että porukka on Vilmiinalle vähän liian nuorta jo leikkiseuraksi. Syksyllä Vilmiina ja moni muukin Peippolasta aloittaa isojen ryhmässä Pääskylässä. Sitten on luvassa varmasti uudet kujeet.

Kesälomaa odottelemmekin kaiholla, se kun on vasta heinäkuun lopussa. Huomaan että jo nyt Vilmiinalla alkaa olemaan väsymystä päiväkotieloon. Jospa me kuitenkin jaksetaan, ollaan sentään heinäkuu samassa päiväkodissa päivisin, vaikkemme samassa ryhmässä ollakaan.

Käytiin Vilmiinan kanssa pyöräretkellä Seppälässä. Siellä oli mahdollisuus tutustua navettaan ja talleihin ja eläimiin. Sekä kaikenlaiseen muuhun...

Vilmiksen mielestä navetassa haisi pahalle. Ja hän ihmetteli missä pikku vauva vasikan äiti oli. Ihmetystä herättivät myös jalkaan laitetut suojapussit ja se kun yksi lehmä teki ison pissin.

Vilmis myönsi että "tykkään hevosista ihan hilmuisesti" ja pääsi tälle kertaa ruokkimaan ja silittämään niitä. Olipa tyttö onnellinen!

Traktoriinkin likka uskaltautui äidin kanssa.

Lauantain ja sunnuntain välisen yön tytär vietti mummolassa isovanhempien ja enon ja kummitätin kanssa äidin käydessä "vaarissa" katsomassa yhtä bändiä. Sunnuntaina aamupäivällä äiti tuli hakemaan tytärtä ja käytiin ukin kanssa leikkimään rehjanpuistossa.

Matkalla Vilmis keräili "auringonkukkia" eli voikukkia ja lauloi aika monelle muurahaiselle "muura muurahainen, kortta kuljettaa..."

Vilmiinasta on kehkeytynyt oikea leikkimestari. Mielikuvitus on hurja ja hän tykkää kehitellä roolileikkejäkin puhuen itse kaikki osat.

Nautinnollista seuraa äidille.